Viisikymmentä vuotta sitten autoilun mainostettiin parantavan elämänlaatua, kun perheiltä säästyy enemmän aikaa yhdessäoloon turhan matkustamisen sijasta. Yksityisautoilu kyllä lyhensi matka-aikoja ja vapautti aikaa muuhun, mutta mihin?

Nykyään kaikilla(?) on aina kamala kiire ja joka paikasta ollaan aina myöhässä. Lapset tungetaan tiuskien autoon ja kiikutetaan harrastuksiin samalla kun itse pyöräillään ohjatusti sisätiloissa sulattamassa ruuhkavuosien liikakiljoa ”koska eihän tässä nyt ehdi liikkua”.

Kiireetön kävelyretki ruokakauppaan

Vaikka matka-aika bussilla tai pyörällä onkin monesti pitempi ja työläämpi kuin autolla, on autottoman matka minusta kuitenkin monesti huomattavasti mukavampi. Kiire on inhottava kaveri ja kun bussi ei sinua kuitenkaan odota pitää pysäkille lähteä ajoissa. Kyydissä istuessa katsellaan maisemia, juodaan pillimehua ja keskustellaan. Ruokakaupassa käynti on koko perheen yhteinen jännittävä retki ja takaisin tullessa voi poiketa pulkkamäessä.

Ilman omaa autoa elämä on rauhallisempaa. Arki-iltoina ei voi kuvitellakaan lähtevänsä kauempana asuvien ystävien luo jolloin illat tulee useasti oltua rauhallisesti kotona. Viikonloppuisin on sitten aikaa matkustaa linja-autolla kauemmaksikin kyläilemään eikä päiviä tule toisaalta buukattua täyteen, koska julkisilla tai pyöräillen ei joka paikkaan vaan  yksinkertaisesti kerkeä. Voisi kuvitella, että sosiaalinen elämäni on autottomuuden myötä vähentynyt, mutta oikeastaan se on pysynyt täysin samanlaisena – ja jollain tapaa jopa selkiytynyt ja rauhoittunut sekin.

Väitän, että autoton elämä lisää bensaa elämän liekkeihin! Ihanan ällökliseistä mutta niiiin totta.

Katso myös muut syyni autottomuudelle: syy nro1 raha ja syy nro 2 hyötyliikunta!