Viime vuosi piti olla ostamattomuuden vuosi – hankimme omakotitalon!

Tänä vuonna piti muuttaa Helsinkiin – jämähdimme Ouluun!

Ensi vuonna valmistun ammattiin – vai kirjoitanko kirjan?


Viimevuoden tammikuussa meinasin pakahtua asuntokuumeeseen ja aloin purkaa ristiriitaisia ajatuksiani kerrostaloelämästä tämän blogin kautta. Olin suunniltani Meilahdesta ja rakastunut sen kauniisiin puistoihin, ihmisvilinään ja ratikan kolinaan. Olen ihmeen ansiokkaasti ajatellut muun muassa montako neliötä kolmioon mahtuu, mikä merkitys näköalalla on ja montako pennin hyörylää asunnosta viitsii maksaa.

Nyt kun istun työpöydän ääressä omassa omakotitalossani Oulussa, ihan huvittaa tämä elämän arvaattomuus. Olin jo käytännössä -tavaroita lukuunottamaatta- siirtänyt itseni Helsinkiin enkä voinut kuvitellaakaan, että Oulu tai omakotitalo olisivat edes vaihtoehto!

Haaveilin kolmiosta vanhassa tunnelmallisessa kivitalossa lähellä Helsingin keskustaa, puistoa ja merta. Haaveilin menevästä elämästä, ravintoloista, kahviloista ja taidenäyttelyistä. Olin vakuuttunut, että meidän perhe on kerrostaloihmisiä, joille riittää pihaksi keltainen kukkaruukku.

Nyt kolme kuukautta omakotitalossa asuneena olen sitä mieltä, että tämä on maailman paras asumismuoto! Olen ollut niin onnellinen kodissani! Täällä 70 vuotta vanhan puutalon sylissä olen löytänyt itsestäni täysin uusia puolia: mitään kerskumatta minusta on kuoritunut rempparegina, pihapamela ja kehräävä kotikissa.

Jännä nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu; ostaako periaattellisesti autoton perhe ökyjeepin? Valmistuuko mutsi vihdoin viimein järjelliseen ammattiin? Voittaako uhkapelejä välttävä perhe lotossa ja ostaa Meilahdesta kesämökin? Jää nähtävästi.

Mielenkiintoista, mukavaa ja jännittävää tätä vuotta!

ps. uuden vuoden kunniaksi avasin Meilahdenmutsille oman Facebooksivun! Liity peukkujoukkoon ja saat luettevaksi hykerryttävän hyviä juttuja asumisesta, autottomuudesta ja arkkitehtuurista. Myös Etuoven blogiin tulossa uusia postauksia!