Vaikka fitnessbloggarit muuta väittävätkin, ei lasten kanssa voi urheilla samalla tavalla kuin ennen lasten syntymää. Ennen kuin joku himoliikkuja älähtää tähän jotain totean, että: kyllä, juurikin niin – priorisointikysymys.

mattokaupoilla ilman autoa
päiväkotiin laatikkopyörällä
ruokakaupassa ilman autoa


rautakaupassa ilman autoa

Ajan ja energian puute ovat pistäneet miettimään hyötyliikunnan tärkeyttä ja toisaalta himoliikkumisen turhuutta. Tarvitsenko tässä elämänvaiheessa kireitä pohkeita ja pyöreää pyllyä? Vai pärjäisinkö hyllyvimmillä versioilla jos saisin enemmän aikaa vain olla? Vai voisinko ajallemme tyypillisesti vain saada kaiken?

Hyötyliikunnan lisääminen jokaiseen päivään on ollut heti rahan säästämisen jälkeen tärkein motivaattori autottomaan elämään. Onkohan edes olemassa parempaa diiliä: samalla kun säästän rahaa harrastan liikuntaa – ja siirryn vielä haluamaani paikkaan!

Nyt kun autoa ei ole kuljen kävellen tai pyörällä ruokakauppaan, rautakauppaan, kaverille, terapiaan, leffaan ja leikkipuistoon. Kilometreja kertyy päivästä riippuen 0-15 km. Jos ilma on ihan surkea puen päälle superpuvun  – tai otan ylellisesti lämpimän taksin ovelta ovelle.Pari kertaa bussia odotellessa olen kyllä kaivannut omaa autoa: olisipa auto niin olisin jo perillä! Olisipa auto niin pääsisin nopeammin täältä pois! Bussipysäkillä pääsee kuitenkin asian ytimeen kun miettii miksi perillä pitäisi olla hetinyt ja mahdollisimman nopeasti? Yritän opetella hitaampaa elämää ja mikä onkaan siihen konkreettisempi tapa kuin värjöttely oululaisella bussipysäkillä…