Nytkö se jo tuli? Ystäväperhe varoitteli talokrapulasta, mutta iskeekö sekin jo heti seuraavan päivänä nautinnosta?

Henki ei kulje kun talo on niin ihana. Henki ei kulje kun ihana talo on meidän oma. Henki ei kulje kun meillä on ihana oma talo Oulusta. Phuuu…

Tuntuu kuin olisin pettänyt kaikki Helsingin sukulaiset ja ystävät. Tuntuu kuin olisin pettänyt kaikki blogilukijani, Etuovitiimin ja itseni. Olen vaivihkaa kaikilta ja eritoten itseltäni ostaa paukauttanut Oulusta omakotitalon! Hullu!

Tuntuu kuin vapauteni olisi viety; nyt täältä Oulusta ei ole enää lähtemistä mihinkään. Enää ei katsella taloja sillä silmällä vaan ihan muuten vaan. Enää ei olla väliaikaisesti vuokralla vaan nyt a-s-e-t-u-t-a-a-n asumaan paikoilleen. Minusta on tullut aikuinen.

Olo onkin kuin tuoreella äidillä: on tapahtunut jotain uskomattoman ihanaa, mutta samalla niin järkyttävän mullistavaa. Perheeseemme on tullut uusi jäsen: kaunis, arvokas, vanha ja vähän raihnainen taloleidi, josta ei noin vaan luovutakaan. Kivaa, mutta samalla niin karmivaa ja tässä menee varmasti hetki, että ajatukseen tottuu.

Aikuisella ihmisellä on aikuisten ongelmat. Ja aikuisella saa olla krapula. ”Se menee ohi”, luvattiin.